Interaktiiviset museot: esinekeskeisyydestä osallistavaan kokemukseen
Parhaat interaktiiviset museot eivät korvaa esineitä näytöillä. Ne laajentavat kontekstia, jossa esineet voidaan ymmärtää.
Museo ei ole enää yksisuuntainen käyttöliittymä
Pitkään näyttelymalli pyysi kävijää katsomaan, lukemaan ja jatkamaan eteenpäin. Digitaalinen media laajensi mahdollisia toimintatapoja: kävijä voi vertailla, käsitellä, kuunnella, tutkia tilallisia suhteita, astua rekonstruoituihin ympäristöihin ja liikkua fyysisen sekä digitaalisen evidenssin välillä. Muutos ei ole vain analogisesta digitaaliseen vaan yksisuuntaisesta esittämisestä osallistavaan tulkintaan.
Vuorovaikutus on muutakin kuin kosketusnäyttö
Kosketusnäyttö on vain yksi malli. Museo voi olla interaktiivinen esineiden, RFID:n, reagoivan valon, tilaäänen, liikkeentunnistuksen, projisointien, AR:n, VR:n, selainpohjaisen 3D:n tai hyvin suunnitellun analogisen vuorovaikutuksen avulla.
Suunnittele huomio ja muistaminen
Vuorovaikutus luo päätöspisteen: kävijän täytyy valita, vertailla tai toimia. Se voi vahvistaa huomiota, jos toiminnalla on tarkoitus, mutta liiallinen eleiden määrä synnyttää kitkaa. Hyvä interaktio on siksi selkeä ja hillitty.
Saavutettavuus kuuluu vuorovaikutusmalliin
Monikielisyys, luettava hierarkia, tekstitykset, vaihtoehtoiset syöttötavat, fyysinen ulottuvuus, selkeä palaute ja laiteriippumaton käyttö suunnitellaan yhdessä pääkokemuksen kanssa. Saavutettavuus ei ole lopuksi lisättävä toinen käyttöliittymä.
Rakenna järjestelmiä, joita museo pystyy ylläpitämään
Pysyvät installaatiot elävät vuosia. Ne tarvitsevat käynnistysrutiinit, ylläpidettävän sisällön, dokumentoidut riippuvuudet, vaihdettavat laitteet ja henkilökunnan työnkulut. Parhaimmillaan teknologia sulautuu museon operatiiviseen arkeen.